lauantai 28. marraskuuta 2009

Valmistautumista

lauantai 28. marraskuuta 2009
Olen jo hyvissä ajoin liikkeellä, sillä mietin kuumeisesti mitä Laihian voittajanäyttelyyn 12.12. tarvitsemme mukaan. Ajattelin tänne laittaa listaa ja olisin todella kiitollinen, jos voitte vielä ensikertalaista opastaa ja muistutella mitä kannattaa pakata autoon.


Ihan ensin suuri kiitos kuuluu Temppukissoille aivan ihanista oranssi punaisista näyttelyverhoista <3 Kovasti olen maksua niistä tuputtanut vaan kun tilinumeroa ei ole kuulunut, niin pitää muistaa heitä jollain muulla tapaa tulevaisuudessa ;)

Kaikki nämä vuodet yllä oleva boxi on kulkenut mukanani. Se on ollut työtön siitä lähtien kun lopetin kilpatanssin, jolloin hän toimi meikkiboxina kaikki ne kisamatkat. Vaan vihdoin näyttäisi siltä, että hän on työllistynyt näyttelyboxina :D Sinne saa mahtumaan kaikki pienet välineet ja tarvikkeet, jotka pysyvät myös hyvässä järjestyksessä.


Eli listaa mitä olen olen pakannut ja miettinyt mukaan;

Mahdolliset korjausvälineet (esim. häkin suhteen):
Nippusiteitä, sivuleikkurit, pyykkipoikia, sakset, hakaneuloja

Turkinhoito ja ruokailu:
Talkki, harjat, kynsisakset, ruokaa, kupit, herkkuja

Mukavuus asiat:
Pohjalle pehmuste, peti, kakkis, hiekkaa,
särkylääke (minulle!), jakkarat, hyvät kengät

Muuta:
Verhot, leluja, kuvat Gastonista, desinfiointiaine, talouspaperia, kakkalapio, roskapusseja
Ja ehdottomasti tärkeimpinä: Gaston ja hänen rekkarit!


Kovasti täällä harjoitellaan venyttelyasentoa, vaan välillä on niin kova vauhti päällä, että asennot näyttää aivan naurettavilta, kuten notkoselkä yllä näyttää...

tiistai 24. marraskuuta 2009

Testattu eläimillä...

tiistai 24. marraskuuta 2009
Meillä testataan kaikki meikit eläimillä, tai lähinnä eläimet ne testaa ;) :


video

Gaston kuulee heti aamulla kun otan meikkilaukun esille ja tulee räppäämään Pikku G:n lailla kaikkea. Välillä on oltava varovainen, sillä ripsiväri saattaa olla hänen mielestään testauksen alla juuri silloin kun suttailen sitä omiin ripsiini...
Räppäyksestä ehdottomana ykkösenä on selvinnyt Max Factor!

perjantai 20. marraskuuta 2009

Uutta ja ihmeellistä!

perjantai 20. marraskuuta 2009
Kun palvelusväki totuttelee uuteen sänkyyn, on myös pojilla uutuuden viehätystä makuuhuoneen puolella.
Meillä on ollut todella heikko kuntoinen kiipeilyteline makkarissa, jonka kautta isot pojat pääsivät kaapin päälle. Tosin pois tuleminen tapahtui hyppäämällä sänkyyn... Oli sitten yö tai päivä...

Meille tuli torstaina iso tilaus Zooplussalta, niin ruokaa kuin uusi kiipeilyteline. Teline on 170cm korkea ja hyppymatkaa kaapin päälle jää vain 40cm, jonne on sitten tehty nukkumapaikkoja.


Micin piti heti ensimmäisenä testata telinettä. Taisi mennä sekuntti kun saatiin kierrettyä tuo ylin taso paikoilleen, törötti herra siellä jo tyytyväisenä.


Gaston ja Mörri taas taistelivat telineen herruudesta kun se oli saatu vietyä paikoilleen.


Gaston aloitti vähitellen vilkuilun ja kuikuilun kaapin päälle ja ihmetteli kovasti näkyä. Hän ei siis ollut käynyt kaapin päällä koskaan aikaisemmin. Oli fiksuna poikana tajunnut jättää suurien välimatkojen hyppelyn isommille.



Eipä mennyt aikaakaan kun ipana oli tyytyväisenä kaapin päällä ja heräsi sieltä myös tänä aamuna :) Kaikki kolme ovat tulleet kiltisti pois telineen kautta, eikä yhtään ikävää herätystä olla torstain jälkeen koettu.


Tosin Gaston on joutunut valitettavasti toteamaan, että tällaiset tasot ovat kyllä hiukan pienempiä kissoja varten...

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

"JURSK" kuului keittiöstä...

sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Olen täällä useaan otteeseen valitellut, että en ole saanut poikia syömään luisia lihoja. Olin yrittänyt eläinkaupasta saatavilla kanansiivillä ja naudan rustoluilla totuttaa vieläkin luonnollisempaan ruokavalioon, mutta erittäin huonoilla tuloksilla.



Eilen ostin ihmisten altaasta broilerin koipia. Aluksi olin itse hiukan ihmeissäni, miten saan niistä kissoille syötäviä versioita.
Luonnollisesti aloitin kaiken puukon teroituksella ja aloin pilkkomaan koipia luineen päivineen. Myös nahat otin pois, sillä uskon niiden olevan näin ensikertalaisille vielä tiellä.

Mici oli ensimmäisenä kärkkymässä palasia, mutta itse tein virheen tarjotessani liian isoja paloja. Lopulta leikkelin koivista hänelle penkkiä lihoja ja kaikki meni hienosti alas.


Kun Gaston heräsi, annoin hänen pyytää hetken ruokaa että nälkä kasvaisi suuremmaksi.
Myös hän oli alussa ihmeissään kanan paloista eikä oikein tiennyt mistä aloittaa. Hän söi ensin pari pientä palaa ja jatkoi omia, tärkeitä juttujaan.

Hetken päästä ihmettelin ääntä joka kuului keittiöstä ja ilokseni sain nähdä Gastonin jyystämässä lihakimpaleita luineen :) Huomasin, että palaset oli edelleen liian isoja, sillä Gastonilla on huono tapa hotkia kaikki ruoat ja pari kertaa oli kurkku aika ahtaalla...
Pilkoin isommatkin pieniksi ja siellä seassa oli luuta pienempinä palasina. Eikä mitään ongelmia ollut enää tämän jälkeen.
Eli saimme olla erittäin ylpeitä Gastonista ja tätä ruokalajia on tarkoitus tarjota kerran päivässä.

Itse olen kamppaillut useita kuukausia rasvahappolisän kanssa. Eläinkaupan öljystä olemme saaneet vain sotkua, kalanhajua sekä syömättä jääneitä ruokia.
Ostin eilen apteekista Eforion nimistä ravintolisää ja voin suositella lämpimästi! Kaikki söi kiltisti ruokansa johon sitä laitoin ja mitään hajuhaittoja ei myöskään ollut.

torstai 12. marraskuuta 2009

Mitä kaikkea rakastammekaan?

torstai 12. marraskuuta 2009
Tunnetusti kissat osaavat nauttia elämän pienistä asioista. Meillä niitä pieniä asioita sattuu olemaan monia ja välillä tuntuu, että pelkkä katse riittää herättämään poikien rakkauden tunteet.
Tässä kuitenkin muutamia asioita, joista kolmikko nauttii...


HAAVEILU: Tätä tuntuu tapahtuvan eniten juuri silloin kun kun ollaan menossa parvekkeelle tai yritetään tulla sieltä sisälle, mutta unohdutaankin katsomaan esim. lintuja (joita kukaan muu ei näe).


LELU PERSIISSÄ: Kaikki nämä suuret saaliit pitää kuljettaa ja sen jälkeen alistaa, tietysti keinoja kaihtamatta...



ULKOILU: Oman elämänsä herra!



NAUTISKELU: Tästä me ihmisetkin saisimme ottaa joskus mallia!



POSERAAMINEN: Kamera on Gastonin mielestä kiva juttu, sillä se ei näe mitään muuta kuin hänet.



LAHJOITTAMINEN: Kolmikon mielestä palvelusväkikin tarvitsee hiukan enemmän suojaa näin talven varalle, joten rakkaudestaan meitä kohtaan saamme heiltä apua kylmyyteen.


HENGAILU: Mikään ei voita kavereiden kanssa vietettyä aikaa rennoissa tunnelmissa.


video

"Joko tänään on ystävänpäivä?" <3

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Ikää 17 viikkoa!

sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Gaston on siis ollut meillä jo 5 viikkoa ihastuttamassa elämäämme.
Tänään oikein havahduin miten paljon tämä pirpana on kasvanut. Tietysti tuolla ruokamäärällä olisin vielä enemmän ihmeissäni jos ei kasvussa näkyisi mitään ylöspäin suuntaamisen merkkejä. Joudun ensi viikolla tekemään uuden tilauksen Zooplussalle, sillä lähes kaikki ruoat (paitsi nappulat) on syöty ja toki vielä lisäksi se lihamäärä mikä on pakastimesta mystisesti kadonnut...



Gaston on rekisteröity rukseatäplikkäänä ja nyt näyttäisi siltä, että raidat alkaa hiljalleen katkeilla täpliksi :) Tietysti varmasti tämän asian voi sanoa vasta kuukausien päästä, mutta toistaiseksi hyvältä näyttää.


Gaston on venynyt pituutta aivan vieteripojan tyylillä. Vertauskohteena on nuo pussilakanan ruudut, joista yksi ruutu on 20cm.


Tässä Gaston kömpi syliini kun tultiin kotiin isänpäivä vierailulta. Meidän "pieni", painoa 3kg...



video

Näin siis Gaston juhli omaa 17 viikon taipalettaan aamulla :D

Eilen hän kävi myös ensimmäistä kertaa suihkussa, föönauksessa, harjauksessa, puunauksessa... Kaikki meni todella hienosti ja sain olla oikein ylpeä! Tietysti tällä ihanalla leikillä voi olla osuutta asiaan, kun coonit on tunnetusti hyvinkin veden perään.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Muotokuvia ja venytettyjä sellaisia

tiistai 3. marraskuuta 2009
Kai se on ihan normaalia, että tuorettaa ipanaa haluaa kuvata jatkuvasti? Gastonista huomaa joka päivä mitä ihmeellisempiä kehityksen asteita ja karvakin on kasvanut millin työpäivän aikana! Myös kasvojen ilmeissä on mitä erikoisempia piirteitä kun katsoo eri valossa.

No toki tässäkin on perääkin, mutta Gastonista toivomme suvaitsevaisempaa myös kuvailujemme suhteen. Mici ja Mörri masentuu sadasosasekunnissa kun kameran ON- ääni kuuluu. Lisäksi heidän ilmeensäkin menee aivan "auttakaa minua" osastolle.


Olen jo joillekin maininnut, että toiveissani on vielä ostaa kunnon järjestelmäkamera. Aloin avopuolisoni kehoituksesta tutkia nykyistä kameraamme tarkemmin ja löysinkin sieltä lähikuviin tarkoitetun toiminnon. Tämä on nyt sitten ollut ahkerassa käytössä.
Kuitenkaan salamaa en mielelläni käytä, joten osa kuvista ovat hiukan tummempia.


Sain kuvattua myös oikein tyypillisen coon- ilmeen :D


Otin jopa mukaan hiukan taiteellisempaa efektiä ja ylpeänä esittelin kuvia pirpanasta. Avokkini totesi, että "oli se yksi ihan hieno jossa Gastonin pääkin oli kuvassa". Toteuta tässä nyt sitten taiteellista puoltasi ;)


Gatonilla alkoi lopulta iltavillit ja ilmekin kertoi sen...


Ja tätä iltavilli- ilmettä seurasi myös teot.


Pikkujellonan suuri haukotus!



Kovasti täällä myös näyttelyasentoa treenataan. Se kyllä tuntuu todella hankalalta rimpuloivan kissan kanssa, huh huh. Paljon on treenattu, joten helpommalta se alkaa päivä päivältä tuntumaan.

Onneksi ensimmäinen näyttely on assistenttien esittelemänä Laihialla. Veikkaan että esittämisestä ei tulisi minulla mitään kun olisin niin pallo hukassa muutenkin :D
Onneksi kuitenkin kasvattaja tulee sinne muutaman kissan kanssa sekä Gastonin sisko Gini, joka on tuoreen kissalan ensimmäinen kasvatusnaaras :)