sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Kaikkea jännää!

sunnuntai 18. lokakuuta 2009
Gastonilla on ollut hyvin jännittävää aikaa tämän uuden elämän aloittaminen. Kamalasti ollut asioita joihin on pitänyt oppia sekä opetella. Työstä käy pikkukissan elämä!


Valjastreeniä ollaan nyt tehty joka päivä. Valjaat olivat aivan järkyttävä juttu Gastonille, kun ne laitettiin ensimmäisen kerran päälle. Siinä sai palvelusväki olla tarkkana ettei satu vahinkoa kun yritettiin rimpuloida valjaista irti!


Sinnikkäästi ollaan nyt harjoteltu valjaissa kulkemista. Gaston pääsee aina partsille noin viideksi minuutiksi tassuttelemaan ja ihmettelemään maailman menoa.. niin ja vain valjaat päällä. Kun tullaan sisälle, saa herra herkkuja ja kehuja jolloin valjaat eivät taidakaan olla niin paha juttu ;)


Valjastelukuvat on otettu aamuhämärässä joten kuvien laatu on mitä surkein. Ehkä kuitenkin se kaikista oleellisin asia tulee selville :)






Gaston on edelleen erittäin omatoiminen poika ja jaksaa leikkiä itsenäisesti pitkät tovit.


Micin kanssa otatellaan voimaharjoitteluja. Mici on selvästi Gastonin personal trainer ja itse treenaaminen tapahtuu useita kertoja päivässä.


Ruokapuoli on sujunut erittäin hienosti. Gaston syö todella reippaasti ja mukisematta lähes kaiken mitä tarjotaan. Myös se syömisvauhti on aika hurja.. Siinä jää isot pojat nuolemaan suupieliä kun herra vetelee kaiken poskeen ennätysvauhdilla.

Ruoka- annoksia on pitänyt isontaa ja tällä hetkellä menee n. 1,5 märkäruokapussia päivässä sekä 2 annosta lihaa. Lihan perään ylhäisyys on todella kova, eli jos Gaston saisi päättää, niin hän söisi vain lihaa ja koko ajan! Yhden Multicatin annan myös päivässä sekä kerran viikkoon kalaöljyä.


Meillä on käynyt nyt monena päivänä vieraita ja tänään tulee mummi ja pappa katsomaan tuoretta lastenlastaan. Gaston on ottanut tyylilleen uskollisesti vierailut hyvin rennosti.

7 kommenttia:

Menina kirjoitti...

Johan tuommosta pikku masua rasputtelis vaikka kuinka pitkään... ;)
Heh, meillä oli ihan sama juttu valjaiden kanssa, rimpuiltiin niin että oksat pois. Vielä ulkonakin pitää välillä koittaa, josko nuo yökötykset lähtis päältä, mutta sietokyky kasvaa pikkuhiljaa :)
Gaston on kyllä kasvanut vauhdilla.. Isot tassut ja korvat pikkumiehellä - niin suloista :)
Meillä muuten oli vielä vähän aikaa sitten samainen vinkuhiiru, mutta useiden vesiastiakylpyjen jälkeen pääsi hiirien hautausmaalle. Sanni reppana juoksi heti koneen äärelle kun kuuli tuon tutun vinkunan.. pitää vissiin hankkia uusi ;)
Hienoa että ruoka ja etenkin liha maistuvat! Meillähän Sanni aloitti nirsoilun ja päätti myös että liha on pahaa.. Mutta kunhan päästään kasvuvaiheesta ohi niin täytyy sitten olla entistä ikävämpi ja tarjoilla myös yökkejä ahkerampaan.

Hra Mäykynen kirjoitti...

Kohta Gaston varmaan jo valjastelee kuin vanha tekijä. Tosin teillä talvi voi hiukan hidastaa harjoittelun etenemistä, mutta eiköhän Gaston silti aika pian ymmärrä, että valjaat onkin tosi kiva juttu :)

Onko Gaston päässyt tutustumaan myös luisiin lihoihin? Jos pojan ruokatavat ovat lihaa suosivat, niin siinä voisi hyvin maistua myös broilerinsiivet ja -kaulatkin.

Lendi kirjoitti...

Menina: Hiukan säikäytti poitsun reaktio valjaisiin. Micillä valjaat oli ihan ok juttu heti ja tämä herra meni aivan shokkiin. Onneksi on mennyt jo paljon paremmin.

Onneksi tosiaan tuosta nirsoilusta ei ole ollut merkkejä, ainakaan vielä ;) Karjalanpaistilihoja piti ensin ihmetellä ja ei oikein menannut ensin maistua. Onneksi äippä tuli hätiin ja syötti kädestä, niin siitä lähtien on mennyt alas kuin rasvattu :D

Tuo vinkulelu on ollut suuressa suosiossa. Yksi viikonlopun ihastelijoista toi sen (ja monta muuta) lelua tuliaisiksi.

Mäykynen: No kuule juuri perjantaina ostin siipiä pakastimeen :D Isot pojat ei ole niitä koskaan oikein suostunut rouskuttelemaan, mutta tarkoitus olisi saada Gaston syömään myös niitä.
Vielä en ole antanut, kun on ollut vieraita joka päivä... en ole halunnut säikyttää kanan raadolla ketään pois ;D

Kauloja ei valitettavasti täällä missään myydä :/ Käytiin eläinten lihakaupassa Pietarsaaressa hakemassa kerran kauloja, mutta pettymys oli suuri ja haiseva. Kaulat oli verisiä, ällöttäviä, kamalan hajuisia ja osassa oli vielä sulkia tallella.. Yök! Ne 10kg kauloja lähti bumerangina roskikseen. Ei tainnut se kauppa oikein suosia ihmisten sietokykyä tässä hommassa.

Täytyy infota tänne enemmän Gastonin (ja isojen poikien) ruokailuista, kunhan tilaus Saksasta saapuu ;)

Outi kirjoitti...

Harjoitellen hyvä tulee valjastelustakin, mutta voi käsittämätöntä, miten ihanan reporanka rento kuva tuo viimeinen onkaan. :D

Lendi kirjoitti...

Outi: Voi kun sitä saisi säästettyä kunnon järkkäriin niin ei tarvitsisi näitä kömpelöitä kuvia tänne laittaa :/ Vaikka Gaston on kyllä viimeisessä kuvassa ihka oma ihana itsensä :D Täytyy toivoa vielä aurinkoisia syyspäiviä...

SinikkaHelena kirjoitti...

Kuvat "vauvelistanne"kertoo,
"HÄMMÄSTYTTÄÄ,KUMMASTUTTAA PIENTÄ KULKIJAA"...

Lendi kirjoitti...

Sinikka: Gaston on ollu aivan ihmeissään partsilla kuuluvista äänistä sekä nokkaan tulevista hajuista :D Saa kissan vielä helposti hämilleen, mutta odota pari kuukautta, niin mikään ei ole enää TARPEEKSI jännää ;)