Mallimaailman huipulta!

Olen jo useaan otteeseen tuonut esille haluni ostaa kunnollinen järjestelmäkamera. Jolupukilta oli ilmeisesti rahat loppuneet kesken kun en sitä paketeistani löytänyt :D Tai ehkä se paketti oli hukkunut matkalle...?!

Olen nyt työstänyt kuvaamista tuolla nykyisellä kameralla ja olenkin innostunut siitä paljon :) Myös kuvankäsittelyohjelma on ollut harjoittelun alla ja niiden jälki näkyykin joissain kuvissa ihan tarkoituksella.

Kuvaamisesta on myös tehnyt erittäin mielekkään se että Gastonista on paljastunut oikea linssilude ;) Hän on jo tottunut minun kuvailuihin ja osaan lukea häntä sen verran hyvin, että tiedän milloin hän on keikistelevällä tuulella.



Unikuvissa ei onneksi tarvitse edes miettiä jaksaako kissa nyt pysyä paikoillaan. Voi rauhassa etsiskellä kivoja kuvakulmia.


Myös Mici on välillä hyvinkin otettu kuvaamisesta ja jaksaa olla minulle mieliksi sen 5min ajan...



Pakko tähän väliin kertoa, että Mörri ei pidä yhtään kuvatuksi tulemisesta. Eli hänestä en ole oikein saanut "erikoisempia" kuvia otettua.
Myös salama pilaa Mörrin ulkonäön lähes täysin, eli siihen vaadittaisiin joko se hyvä kamera tai sitten paljon luonnonvaloa.







Mustavalkoiset kuvat ovat ehdottomasti minun lemppareita. Pitää välillä hillitä halua muuttaa kaikki kuvat mustavalkoiseksi.
Osaa noista ylemmistä kuvista on ensin hiukan valotettu lisää ja sitten muutettu mustavalkoiseksi.



Gastonin ulkonäkö tulee mielestäni kivasti esiin noissa ylemmissä kuvissa. Alkaa olla jo pientä miehistymistä havaittavissa.


Pienelläkin värimuutoksella saa kuvasta aivan erinäköisen.




Huomatkaa meidän salainen linssilude vasemmalla :D

Jouluisia tunnelmia

Tämä joulu on ollut siitä erikoinen, että se on ollut Gastonille ensimmäinen. Toki se itse ei asiaa ymmärrä muuten kuin kivojen "juttujen" kannalta, mutta parempi kai niin kun ei ollenkaan ;)

Pojat saivat heti jouluaamuna omat pakettinsa, sillä me lähdimme jo aamupäivällä sukulaisiin. Pakettien avaaminen oli varsinaista sähläystä, josta Mörri jäi lähes täysin paitsi. Hänellä kun vanhimpana on jo selvät rutiinit ja tuohon aikaan nukutaan, ei reuhata!


Micille ei nappuloita taivaalta satanut. Sitä paitsi ulkona on ollut pakkasta eli vaikka nappuloita olisikin satanut, ei niitä olisi kyennyt kylmyydeltä syömään.
Mutta onneksi palvelusväki pelasti tilanteen ja paketista löytyi Micille pussi niddusia :)


Mici ei vaan ymmärtänyt, miten Gastonia kiinnosti enemmän jotkun pukin kuvilla varustetut paperit eikä itse nappulat.


Kassun paketista löytyi kasa hiiriä. Niitä kaivettiin sieltä innoissaan...


... Mutta kuitenkin palattiin pika pikaa takaisin ihanien pukkipaperien kimppuun.




Mörri sai lahjaksi mahtavan leluhuiskan, vaan kuinkas kävikään?! Itse Mr. Macho sen omi ja ilmoitti kaikille suureen ääneen kuka saaliin nappasi (äänet päälle ;) )


Mörri joutui tyytymään Gastonin paketissa olleeseen suureen rottaan, vaan se ei tuonut lohtua menetetystä lahjasta. Joten Mörri meni nukkumaan ja palasi vihdoin normaaliin aikatauluunsa sekä rutiineihin. Hän kun ei voi ymmärtää moista sählinkiä muutenkaan, niin vielä että oikein uniaikaan?


Kun palvelusväki suvaitsi illalla palata, oli heillä mieleinen paketti mukana. Kun paketin arvokas sisältö oli laitettu keittiöön kunniapaikalle sai pojat paljon hupia itse laatikosta. Se on edelleen olohuoneessa kovassa kulutuksessa.


Toki välissä on joutunut vielä viettämään levollisen jouluyön.

Jouluntaikaa...

Taas se joulu vaan tulee kovaa kyytiä :) Huomenna työtkin lopetetaan klo. 15.00 ja kotona edessä olisi joulusiivous sekä mikä ihaninta: Kinkun paisto :D

Myös pojat ovat hyvin joulumielellä liikenteessä. Jokaisella omat toiveensa sekä haaveensa mitä joulu saisi tuoda tullessaan.


Mici on ehdottomasti sitä mieltä, että jouluna pitää taivaalta sataa nappuloita, eli niddusia. Lumella ei Mici tee mitään mutta nappuloilla olisi kyllä käyttöä.


Mörrin mielestä joulu saisi sisältää pelkkää rakkautta ja huomiota, paitsi päiväuni aikaan. Mörrin tekisi erittäin onnelliseksi se, että saisi istua mahan päällä ja kipristellä kynsillä palvelusväen mahat reijille.


Gaston puolestaan toivoo oikein hiiririkasta joulua! Joka paikasta voisi pilkottaa muutama hiiri jota saisi piilotella ja nakella pitkin asuntoa... Tarkemmin ajateltuna voisihan ne olla myös eläviä...


Palvelusväki puolestaan toivoo rauhallista joulua, ilman kiirettä ja hötkyilyä. Sukulaisissa käydään vain aattona syömässä ja jo illaksi takaisin kotiin syömään kinkkua ja suklaata. Ja muistakaa aloittaa jouluaamu suklaarasialla, sitä ihanaa tunnetta ei voita mikään :D

Oikein hauskaa, rauhallista ja toiveiden täytteistä joulua kaikille!

Imurintappaja

Saimme ennen aikaisen joululahjan äidiltäni ja hänen mieheltään; Imurin! Tämä oli erittäin tarpeellinen lahja ja nyt Gaston on saanut tehdä tuttavuutta uuden perheenjäsenen kanssa.

Gaston oli aluksi sitä mieltä, että tämä kapistus ei olisi millään tavalla hyvä juttu... ulajaa nyt menemään joka päivä ja yleensä häiritsee vielä parhaaseen uniaikaan. Kyllä siinä kenellä tahansa vähemmästäkin hermot menisi. Joten Gaston päätti näyttää mistä tässä perheessä puhaltaa:




Tapahtuman jälkeisistä ajoista ei ole kuvamateriaalia, mutta kun välit oli selvitetty sai imurimme toimittaa tehtäväänsä kaikessa rauhassa ja se oli hyväksytty perheeseen :)

Ruokailu muutoksia... Taas!

Olemme joutuneet miettimään tarkkaan mistä Gastonin mahavaivat mahtoivat johtua. Aloimme siis karsimaan heti ensimmäisenä monia ruokia pois.
Pois jäivät ihan ensimmäisenä siis lihat sekä luiset lihat. Kun sekään ei antanut toivottua tulosta oli vuorossa märempi osasto. Märkäruokien suhteen jouduimmekin miettimään hetken mikä saattaisi aiheuttaa mahan puruja.


Meillä on siis ollut Miamorin kitten beef- versiota sekä Animondan penturuokia. Gaston on myös käynyt isojen poikien Animonda kupeilla...
Olimme siis syöttäneet pääosin vain näitä kahta ja lähes arpomalla jätimme lopulta Animondan pois. Se päätös kannatti, sillä maha on rauhoittunut kummasti.
Gaston sai vielä eilen yhden Inupect Forten, mutta mitä luultavimmin se jää tänään antamatta.


Micillä on ollut hiukan vaikeaa Gastonin lähettyvillä, sillä hänen miehisyys on saanut luultavasti kovan kolauksen Gastonin miehistymisen vuoksi. Tämä on sitten aiheuttanut valtavan nappuloiden kerjäämisen sekä himon.. niin nappuloita kuin Gastonia kohtaan.. huoh.. Onneksi poikien painoero vaan pienenee, joten mitä luultavimmin Mici parka saa pian Kassulta selkään. Myös Feliway otetaan takaisin pistorasiaan että kestämme tätä elämää ennen kuin Gaston käy heläyttämässä kulkuset roskikseen.


Micin ruokailua on myös muutettu juurikin noiden rasittavuuksiin menevien himojen vuoksii. Eli Mici saa päivällä rajoitetusti märkäruokaa; Miamor, Mjau, Applaws (kana) sekä Almo Nature (myöskin kana). Myös lihaa on otettu takasin koska Gastonin maha ei ole osoittanut mitään ongelmia sen suhteen :) Raksuja Mici saa vain illalla, eikä todellakaan muuten yhden yhtä ;) Eli meille on tullut takaisin päivän selkeä rytmi ruokailujen suhteen, jolla toivomme myös Micin hiukan rauhoittuvan. Toki Gastonilla onkin vain yksi sääntö: Aina saa syödä kun on nälkä :D

Mörri puolestaan on kaikkien kultapoika; Syö kaiken, ei kerjää ja hänen vatsansa on ilmeisesti tehty teräksestä :D

Toivomme kovasti, että Gastonin mahavaivat ovat vihdoin ohitse ja paino antaisi myös noususuhdanteisia merkkejä.

Näyttelyneitsyys menetetty!

Vatsavaivojen rauhoituttua tulimme siihen tulokseen, että lähdemme kokeilemaan onneamme Laihialla järjestetyssä voittajanäyttelyssä.
Koko näyttely oli siis assistentti kantoinen, eli meidän ei itse tarvinnut esitellä kissaamme ollenkaan. Tavoitteemme koko näyttelyssä oli, että assari saa edes kerran venytettyä Gastonin kunnolla :)


Päivä oli toki meille jännittävä, sillä mietimme paljon kuinka Gaston paikanpäällä käyttäytyy. Hän teki kyllä meille varsin helpon ja vaivattoman päivän, sillä käytös oli koko päivän erittäin hyvää sekä uneliasta :D


Pidimme Gastonia paljon sylissä, jolloin hän tottui siihen meluun ja hälinään alkujännityksen jälkeen. Hän nukkui tyytyväisenä meidän kummankin sylissä vuorotellen tai katseli ympärilleen. Alussa tärisytti hiukan, mikä oli tietysti aivan normaalia.


Itse näyttely oli tavanomaisesta poikkeva, sillä kilpailimme väriluokittain. Eli Gaston kilpaili myös Isäänsä Aslakia vastaan. Kaikista väreistä ja roduista joita tuomari arvosteli hän valitsi sitten TP:hen ja sitä kautta paneeliin.
Gastonille ei "menestystä" tullut, mutta se ei meitä haitannut yhtään. Pääasia kuitenkin näyttelyissä on, että Gastonista tulee rento ja hälinää pelkäämätön kissa.

Tuomarina oli Italialainen Miriam Klein Gasbarri joka kyllä antoi Kassulle EX1:sen. Joitain kuvauksia pöytäkirjasta:
- Erittäin lupaava nuori pentu
- Erinomainen vartalo ja luusto
- Häntä suhteessa vartaloon
- Korvat hyvin asettuneet

Ja tavoitteeseenkin päästiin, eli assari ja tuomari saivat kyllä venytettyä sekä käpelöityä koko kissan läpi ilman ongelmaa.

Vielä erikseen haluan kiittää kasvattajaa, joka oli koko päivän tukena ja turvana. Tiesimme että koko ajan oli ihminen mukana jolta pystyi kysymään apua sekä neuvoja tarvittaessa.
Myös Gastonin sisko Gini oli paikalla palvelusväkineen, joten emme olleet ainoita jotka oli siellä keltanokkina.
Ja kiitokset kuuluu myös Temppukissoille ihanista ja toimivista näyttelyverhoista sekä Luolaleijonan Klaanille avusta kertoa mitä kaikkea kannattaa ottaa näyttelyyn mukaan.

Paska juttu!

Gastonin vatsantoiminnan ympärillä olemme jälleen...

Nyt kuitenkin alamme olla jo hiukan toiveikkaita. Avopuolisoni oli tänään todistamassa "kiinteää, mutta hiukan kiiltäväpintaista ja pehmeää pökälettä". Eli lääke alkaa tehdä tehtävänsä. Tosin hänen harmikseen kakkasotkuilta ei vätytty tälläkään kertaa, sillä tyylikkäästi Gaston tallasi suoraan pökäleen päälle.

Kävimme vielä tänään eläinlääkärillä hakemassa hyvin sulavaa ja ruoan sulatusta edistävää märkäruokaa, Prescription diet. Valmistaja on Hill's ja hyvin Hill'smäisesti tuoteselosteesta löytyi heti sokeri ja vilja :/ Mutta kokeilemme nyt onko tällä ruoalla jotain hyötyä pökäleiden koostumukseen.


Tosiaan edelliseen postaukseen ja saapuneisiin kommentteihin viitaten kerron nyt samalla, että Gaston on siis voinut täysin normaalisti tätä kakkaongelmaa lukuunottamatta. Paino on tosin hiukan jumittunut, mutta niin on ilmeisesti meidän vaakakin. Eli paino heittelehtii vaa'an mukaan ihan laidasta laitaan. Eli Kassu syö edelleen kuin pieni porsas, juo vettä, leikkii, nukkuu, reuhaa kuten pennut yleensäkin ja hampaat alkaa vaihtua kovaa kyytiä. Eli mitä luultavimmin joku ruoka on nyt ärsyttänyt suoliston ja vatsan jonka syystä tätä luikuria on tullut. Ja tarpeillaan Gaston käy siis yleensä vain sen kerran päivässä. Eli tämä "löysä vatsa" ei ole juoksuttanut Pikku G:tä vessaan normaalia enempää.

Tarkkailemme vielä pari päivää suurennuslasilla, mutta alkaa vihdoin vaikuttaa edes hiukan paremmalta :)

PS. Juusolle sekä Kuoville kiitos paljon tunnustuksesta. Noudamme sen heti kun tämä rumba on ohitse :)

Huolta ja paineita

Näin näyttelyä lähestyttäessä sitä tulee miettineeksi vaikka ja mitä, osa on kuvitteellista ja osa taas... valitettavasti ei.


Gastonin maha on ollut löysällä tämän viikon ja huomenna on tiedossa eläinlääkärin apuihin tukeutuminen, mikäli ei tilanne muutu.
Kassu on saanut nyt kaksi päivää Inupekt Fortea, joka siis edistää hyviä hyötybakteereja vatsassa ja suolistossa.

Myös ruokaremonttia on tehty ja ensimmäisenä jäi pois luiset lihat ja heti perään liha :/ Toivomme todellakin, että tämä ei ole mitään pysyvää vaan voimme aloittaa kaiken totuttelun alusta kunhan maha ensin rauhoittuu täysin.


Voitte kuvitella mitä kaikkea täällä on pohdittu tulevan näyttelyn suhteen. Myös peruuttamista olen joutunut pohtimaan ihan vakavissani.

Näen niin silmissäni sen koko tilanteen: Gaston raapii ensin eläinlääkäriä tarkastuksessa, on paniikissa koko ajan, assistentti ei saa venytettyä edes yhtä kertaa (joka on meillä koko näyttelyn tavoite) ja kaiken tämän kruunaa näyttävät ripulikarvat hajuineen :/



Voi vitsit... Mistä sitä positiviista ajattelua, mieltä ja hauskuutta saikaan ostettua?

Apuri

Kun palvelusväki päätti ilahduttaa sukulaisia ja tuttavia omatekoisilla joulukorteilla oli Mici heti paikalla. Hän oli luonnollisesti sitä mieltä, että kortit tuskin valmistuisi ilman hänen läsnäoloaan.

Kuitenkin korttien tehovalvonta alkoi mennä hiukan överiksi, sillä Mici olisi halunnut ehdottomasti seisoa keskellä pöytää ja kaikkien tarvikkeiden päällä.

Kun lopulta palvelusväen pinna paloi, esitti Mici kiltisti nukkuvaa. Tämä ei kuitenkaan mennyt oikein läpi, sillä erikeeperin esilleotto herätti mielenkiinnon. Mici katseli kiltisti kun laitoin pensselillä liimaa mutta ilmeisesti vauhti ei miellyttänyt häntä. Mici päätti kirjaimellisesti osallistua ja länttäsi täysin yllättäen tassun liimakasaan. Siinä tuli kiire napata kissa kainaloon ja ei kun tassun pesu puuhiin. Onneksi liima on siis vesiliukoista ja palvelusväen ripeällä toiminnalla vältyttiin vahingoilta...


Ja Micin joulukorttien teko loppui kuin seinään...