lauantai 10. lokakuuta 2009

Kissojen välistä ystävyyttä

lauantai 10. lokakuuta 2009
Kuten on jo selväksi tullut, meillä ei murinoita ole juurikaan kuulunut vuorokauden jälkeen kun Gaston saapui.
Mörriä välillä ärsyttää Gastonin räppääminen (eli ottaa kiinni lattialta kaikkea mitä luulee näkevänsä) ja silloin Mörri saattaa murahtaa jos tämä tapahtuu liian lähellä häntä.
Yöllinen häirintä kiukuttaa myös Mördeä ja silloin saattaa pieni urina kuulua sängyn alta. No, se on ihan ymmärrettävää, ei kai kukaan jaksa räppäävää Pikku G:tä aamuyöllä?!

Arkemme elo paratiisissa on nyt kuvitettu kaikille nähtäväksi ;)


Mörri ei vain aina oikein ymmärrä Gastonin touhuja... "Taas se tuossa vaan räppää.."


Veljekset kuin ilvekset :D

Muisk!


Mici on pop!


Paparazzeilta ei jää huomaamatta yksikään hellyyshetki.


Toisinaan Gastonilla loppuu vauhti kuin seinään ja tuloksenhan tietää :)
Gaston ei ole ollut riippuvainen isoista pojista, vaan keksii onneksi sitä omaa kivaa ihan itsekin... Hän myös nukkuu suurimmaksi osaksi ihan itsekseen, missä milloinkin.

4 kommenttia:

Elina V. kirjoitti...

Leikki on lapsen työtä :) Hauska tuo viimeinen kuva kun Gaston näyttää kirjaimellisesti siltä kuin olisi nukahtanut kesken touhuamisen...

Menina kirjoitti...

Iiih, Gaston on i-ha-na!! Onneksi olkoon :D Miten ihanasti kaikki onkaan sujunut, ihan turhaan jännititte. Mörrikin sitten suli pikkuiselle.. niin söpöä :)
Kyllä meilläkin edelleen pomomiäs voi ärähtää jos Sanni kovin riehuu ja hyppii niskaan, mutta jatkuvasti kärsivällisyys kasvaa :)
Niin ja onnea Mördelle!! Meikäläiseltä on mennyt kaikki tärkeät jutut ohi.. Mutta ihana päästä lukemaan teidän touhuista nyt kun karvattien lukumääräkin on täysi ;)

Hra Mäykynen kirjoitti...

Onnea uudesta tenavasta! Hienosti näyttäisi Gaston jo sopeutuneen joukon jatkoksi. Aika reippaan kokoinen poika on nuoresta iästään huolimatta :)

Lendi kirjoitti...

Elina: No ipanalla oikeasti loppui vauhti kuin seinään tuossa viimeisessä kuvassa :D Uni aika paras aina ;)

Menina: Tervetuloa takasin :)
Kyllä avan turhaan stressasin. Onneksi sain sitä pelkoa itse taltutettua kun haettiin poitsu kotiin. Tutustuttamisenkin tein tosi rohkeasti, ilman kysymistä.
Gastonille nämä pojat on varmaan aivan pikkupoikia verrattuna niihin kenen kanssa on kasvanut. Ei paljon arastele pieniä urinoita.
Pitää varmaan se vaaka ostaa, niin saa tuota kasvua seurata. Ihan mielenkiintoinen juttu kaikin puolin, kun se painon nousu voi olla aika hurrrrjaaa näin alussa... ainakin tällä ruokamäärällä mitä ylhäisyys vetelee...

Mäykynen: Kiitoksia :)
Kaikki on kyllä sujunut odotettua paremmin, mikä on ollut hehkuttamisen arvoinen asia ;)
Pitkä poitsuhan Kassu jo on ja jalat kun tolpat!