jälleen kerran :)
Parvekeesta on tullut kova hitti, etenkin Mörrin mielestä. Illat hänellä meneekin partsilla istuessa ja tiiraillessa meitä sisälle :D Aluksi luulimme, että häntä pelottaa ja menimme aina pyytämään poikaa sisälle, vaan kun ei halunnut millään tulla. Kai se on hieno seurata muka "akvaarion ulkopuolelta" meitä ja analysoida meidän (ja Micin) tekemisiä.
Mici pääsee vain valvonnan alaisena partsille. Jos istumme olkkarissa, niin jonkun on aina häntä vahdittava lasin takaa. Pari kertaa olen saanut Micin irrottaa verkoista, kun herra on sinne hypännyt hämähäkkiasentoon ja yrittänyt epätoivoisena kiivetä verkkoa pitkin.
Tänään Mici joutui totuttelemaan uuteen asukkaaseen olohuoneessa: Herra Palmuun.
Yllättävän kivasti meni, luulin että Mici olisi ollut repimässä palmua hajalle (kuten aina työhuoneessa), mutta ei sentään :)
Micillä oli kova pohtiminen, kuinka parvekkeelle pääsisi ihan omin avuin.
Pystyin suorastaan kuulemaan sen "järjen" raksutuksen, kun poitsu tarkkaili oven avaus mekanismia ja sitä miten ovi avautuu.
P.S. Huomatkaa Mörri :D
Entäpä Mörri sitten:
Moi!
Micin hyvä käytös palkittiin ja hän pääsi Mörrin kanssa kaksin ulkoilemaan.
"Äitiiii, minä olen täällä äiti!"
"Äitiiii, minä olen täällä äiti!"
7 kommenttia:
Eikä, ihania kuvia!
Mici tosissaan näyttää suunnittelevan ulosmurtautumista, tuosta ilmeestä ei voi erehtyä ;) Ihana vintiö - tosiaankin Eemeli!
Mörri on niin suloisena siellä ulkona... Aivan mahtavaa, että rohkeus voitti!
Kisu käski sanoa Micille, että ei kannata koskaan tehdä noita kiipeämisiä silloin kun palvelusväki näkee, tulee sanktiota!
Meiltä löytyy myöskin yksi palmuvehka, lisäksi pari hieman myrkyllistä kasvia, mutta onneksi kaverukset ei ole osoittaneet mielenkiintoa. Meillähän ei ne purkkiruohotkaan kelpaa, mutta molemmat laiduntaa mielellään ulkona.
Ihanat kissat sinulla! Voin kuvitella että vauhtia riittää...Palajan taatusti blogiisi lukemaan kissi-kuulumisia.
Kaikesta huomaa että Pojilla kevättä rinnoissa.Ovat tosi onnellisen näköisiä ulkoilualueestaan..
Aivan ihania kuvia! Kyllä varmaan aika hyvin tunnetkin poikien mielen liikkeet... mielenkiintoista varmasti seurata:)
Me olemme käymässä kotona, mutta huomenna tai ke- aamuna jo lähdemme Lestille takaisin. Sovitaan myöhemmin siitä tapaamisesta sitten. Leppoisaa kesän odottelua teille!
Menina: Mici on tosiaan sellainen pohdiskelija, että huh huh :D
Jos jotain kepin päässä olevaa lelua heilutellaan, niin enemmän Miciä kiinnostaa se, miten me sitä heilutellaan, ei se itse lelu. Sitten kun lopetamme, niin herra jatkaa lelun pyörittämistä kuten me. Uskomaton kakara se kyllä on.
Varmasti tuo meidän Eemeli ja teidän Ville Vallaton olisi kovaa vintiö- kamaa keskenään :D
Annoin muuten pojille possun sydäntä tänään.. eipä kelvannut. Mici kävi jossain vaiheessa vähän lipittelemässä ja Mörri ei edes maistanut (mistä olin yllättynyt). No, joku päivä uudestaan :) Ei sitä tiedä, jos se sitten jo menisi.
Ja muuten.. meidän poika ei syntynyt vieläkään kissalassa. Eli odotellaan.. Harmi homma tietysti (myös kasvattajalle), mutta ei näitä voi koskaan ennustaa. Uskollisesti siis odotamme edelleen.
Tytti: Tervetuloa :) Olenkin kuullut Nastin kautta teidän kissojen kuulumisia ja toki lukenut myös bloginne säännöllisesti.
Täällä kyllä vautia ja vaarallisia tilanteita riittää!
Sinikka ja Ritva: Kyllä tuo partsi on hyvä keksintö :) Olen tosi tyytyväinen siihen.
Sovitaan tapaamisia sitten puolin ja toisin kun kaikkien ajat siihen passaa!
Voi harmi :( Kyllä se teidän vaavi antaa nyt odotuttaa... Pistää tulevan mamman ja isukin koville jo ennen syntymäänsä ;) Kyllä se sitten palkitaan kun vihdoin kolmas vintiö saapuu!
Mutta tiedän tuon odottavan tunteen, aika ei välillä kulu sitten millään. Ja varmasti sydän syrjällä odotatte uusia uutisia kissalasta - toivottavasti piankin jo tulee niitä odotettuja... :)
Kokeileppas vielä antaa sitä sydäntä eri kokoisina paloina, jotkut tykkää hiiren kokoisista paloista ja joillekkin pitää melkeinpä jauhaa.
Joskus annan verisen paketinkin nuoltavaksi ja siitä tulee melkein tappelu - verrrta mmmmm! Mutta ne hyytyneet veriklöntit ällöttää niin kovasti, että olen suurimmat kyllä heittänyt menemään.
Luulen, että kun pojat vaan ensin pääsevät kunnolla makuun, muuttuu mielipide.
Ehtii sitä täälläkin käydä, on mennyt aika parvekkeella norkoillessa, ihan kuin Micillä ja Mörrillä xD Toki meillä sielä norkoilee vain minä. >:D
Ja nyt kyllä täytyy sanoa, että ihan oikeasti ei voi olla tollasta tuuria, ettei se teidän poika vieläkään ole maailmaan putkahtanut. :O
Sen täytyy olla kyllä sitten todellinen unelma kun sieltä lopultakin tulee, kun näin kauan pitää odotella. :)
Lähetä kommentti