tiistai 4. elokuuta 2009

Ikävää, yrpsistä ja pyrähdystä!

tiistai 4. elokuuta 2009
Näin ihanissa maisemissa vietimme viikonvaihteen ja ensimmäistä kertaa päälle neljään vuoteen tunsin suurta ikävää Keski-Suomeen:


Pojat olivat hoidossa Kotipesässä, eli eläinsuojeluyhdistyksellä jossa on myös paljon hoitopaikkoja kissoille sekä koirille.

Itselleni ei jäänyt kovin hyvä mieli, sillä Mörri sekosi täysin kun veimme heidät sinne. Ei ole helppoa katsoa, kun oma rakas juoksee pitkin ulkoaitauksen verkkoja ja huutaa meille täyttä kurkkua :/ Siinä oli äipällä itku herkässä.

Onneksi kotipesän väki kertoili kuulumiset kun niitä kyselin päivittäin ja Mörri sopeutui yllättävän hyvin.

Heillä oli siis suuri puuhahuone käytössä (ihan kaksistaan) jonka ikkunasta pääsi suureen ulkotarhaan. Mörri ei ollut suostunut tulemaan tarhasta pois yön ajaksi ja olivat joutuneet jättämään ikkunan yöksi auki :D


Hakeminen olikin toinen tarina.. Mörri ei suostunut tulemaan kiipeilytelineen kolosta pois, koska oli niin loukkaantunut. Menin lopulta itse ulkopuolelle, jätin avokin lepyttämään Mörriä (Mörri on siis enemmän hänen perään) ja Mici puolestaan huuti kuin syötävä minun perään. Tunti siellä vierähti ja lopulta Mörri oli rakkautta täynnä, kun antoi meille anteeksi :)


Mörri on oksennellut muutamana päivänä ja viime yönä heräsin siihen, kun herra meinasi oksentaa minun naamalle! Istui tyynylläni ja kakoi suoraan naamani päällä!
Siinä tuli kova kiire minulle ja onneksi Mörri hyppäsi kiireesti alas sängystä.
Minä siivoilin sitten aamuyöstä Mörrin oksennuksia, onneksi lattialta etten naamaltani ;)

Täytyy hiukan seuraille herran olotilaa. Tänään ei ole yhtään yrpsistä tullut, joten ehkä hänen stressi laukeaa nyt tällä tavalla. Koskaan ennen emme ole nähneet Mörrin oksentavan.

Ja entäpäs Gaston.. Hän on kasvanut kovasti! Ikää nyt 3 viikkoa ja painoa 535g :)
Istumaan on opittu, hiekalla käyty, isi tavattu, osataan jo kävellä ja toki karvoja on kasvateltu :D



7 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Onpa pikku poju kasvanut :-) Alahan jo treenata punttisalilla näyttelyitä varten, kanniskelin näyttelyssä viikonloppuna muutamaakin kakkoskategorian kissaa ja kiittelin mielessäni kuntosalilla vietettyjä tunteja ;-)

Sirpa kirjoitti...

Suloinen Gaston! :) Toivottavasti Mörrin vatsa rauhoittuu pian.

Itsekin olen miettinyt, että jos jossakin vaiheessa kerkeäisi Tukholman risteilylle niin Kollo pitää viedä eläinsuojeluyhdistyksen lomahoitolaan siksi aikaa. Tiedä mitä kissa siitä sitten tuumaa. :)

Elina V. kirjoitti...

Täälläkin toivotaan että mörrin vatsa rauhoittuu.
Tuo kiukuttelu on meilläkin tuttua. Fedja ottaa tosi suuret herneet nenään, jos se viedään hoitoon. Hoitopaikassa näyttää kelpaavan ensisijaisesti aina sängyn alunen. Nexu näyttää pahasti samoja merkkejä. Vaikka neiti onkin reipas vieraan hoidossa, niin mieltä osoitetaan kyllä jälkeen päin. Minäkin uskalsin jättää neidin yhdeksi yöksi äidilleni hoitoon ja kun tulin pientä hakemaan niin sain osakseni huutokonsertin äidin sylistä ;) Tosin meilläkin hellyydentarve lopulta voitti ja kotona kehrättiin jo sylissä.

Lendi kirjoitti...

Satu: Olenkin miettinyt, että näille naruille pitää saada vähän ruista ;) Muuten laahaa Gastonin persus pitkin maata näyttelyissä :D

Sirpa: Kyllä Mörrin massu on jo rauhottunut. Kuitenkin jätökset on ollu ihan normaaleja.
Ilmeisesti yksi muutaman sentin pituinen kanan sulka oli ärsyttänyt kurkkua, koska unohdin nyppästä sen pois kanan siivestä :/

Elina: Mörri oli kyllä todellinen äkäpussi, jota sai kesyttää ;) Ihan uskomattoman loukkaantunut oli herra ja kun päätti unohtaa kiukuttelun, niin kaikki oli hetkessä mitä aurinkoista ja elämä täynnä rakkautta :D

SinikkaHelena kirjoitti...

Kylläpä vauvelinne onkin söpöliini.

Menina kirjoitti...

Voin vain kuvitella miten vaikeaa oli jättää pojat hoitoon, vaikka paikka olisi kuinka hyvä. Ei siinä kohtaa varmasti ajattele järjellä jos toinen huutaa tuskissaan perään. Onneksi Mörri antoi anteeksi ja hyvää reeniähän tuo oli kun tulee pian muitakin muutoksia elämään :)

Onneksi oksentelu on laantunut! Ilman tuota sulkaa olisin minäkin veikannut stressiä.

Gaston on oppinut vaikka mitä - niin se aika vaan menee ja kohta hän on jo kotona! :D

Lendi kirjoitti...

Sinikka: Vauveli on kehittynyt kovasti <3 Ja huima kehitys tapahtunut viikossa!

Menina: Oli kyllä elämäni pahin paikka jättää pojat hoitoon :/ Vaikka tiesin, että hoito on hyvä ja ihmiset siellä välittävät taatusti poikien hyvinvoinnista. Micillä ei ollut hätäpäivää, vaan kyllä äippä oli kova sana kun takasin tultiin <3

Muistin itsekin tuon sulan vasta myöhemmin, kun en niin unenpöpperössä paljon rekisteröinyt mitä siivosin :D

Puhuttiin tänään, että sunnuntaina 1/3 luovutuksesta ohi ;) Kyllä aika on mennyt nopeasti! Ah, ja ensi keskiviikkona on jälleen partsin verkotus tiedossa :D Mutta siitä juttua myöhemmin... ;)