Eilen kokeilimme Mörrillä ensimmäistä kertaa valjaita :D Mörrihän on ollut meillä pian kaksi vuotta ja alkaa neljä vuotta pian olemaan herralla ikää. Tämä oli luultavasti ensimmäinen kerta kun Mörrillä oli valjaat yllään.
Alku oli siis täydellistä rimpulointia ja leikiksihän se aika ajoin meni. Fleksi oli myös mitä oudoin juttu ja sitä piti purra aina kun se ihmeellinen naru tuli nenän eteen.
Joka tapauksessa Mörri kävi tutustumassa meidän rappukäytävään valjaat päällä ja oli aivan innoissaan :D Eli varsin tyytyväinen sain olla meidän ipanasta, joka arastelee kaikkea uutta mitä eteen tulee.
Eli tämä tuskin jäi viimeiseksi kerraksi!
Micin arjen suurinta hupia on olla mukana lakanoiden vaihdossa :D
Videolta näkyy hyvin Micin maha, eli ne karvattomat laikut eivät ole vieläkään täysin parantuneet, jopa kala jätettiin kokonaan, joka ruoasta pois. Kuitenkin hormoonilääke on hiukan hillinnyt sitä Micin napertelua ja pesuintoa, eli odotellaan vielä. Kuten eläinlääkäri sanoi, mitä luultavammin laikut häviävät kun syksy tulee, karva kasvaa takaisin ja imestyvät taas keväällä :/ Voi mikä häiriö... Onneksi kuitenkin kaikki on muuten täysin kunnossa.
In memoriam
3 vuotta sitten
10 kommenttia:
Ihania videoita taas :D Sannin kanssa oli jokseenkin samaa valjasvenkoilua ja niitä piti yrittää juosta pakoonkin ;)
Hienoa jos Mörri rohkaistuu!
Voi täällä tyhmä ja ymmärtämätön palvelusväki ei ole tajunnut kiikuttaa herrasväkeä lakanassa... Tuo näyttää sen verran hauskalta että täytyy kokeilla :D
Toivottavasti Mici saa karvansa takaisin, onneksi tuo ei sentään muutoin vaikuta terveyteen. Ehkä Gastonin tulo saa unohtamaan koko vatsavillojen lutkutuksen :D
Noinhan sitä omia lapsukaisiamme aikoinaan lakanassa keinuteltiin ja hauskaahan se heistäkin oli.
Kiva kuulla ja nähdä että muitakin lakanakissoja löytyy! Meillähän oli saman kaltainen video esillä viime keväänä (tosin siinä lakana oli karvaisempi ;)
Mici ei ole näköjään keksinyt vielä maan tappamista. Meillä Fedjan mielestä maata pitää "tappaa" aina kun lakana laskeutuu lattialle.
Hienoa että Mörri rohkaistuu..hiljaa hyvä tulee!
Menina: Oli meillä kyllä naurussa pidättelemistä tuon Mörrikän kanssa. Sen verran oli taas lujaa menoa :D Hän on vain vähän yksinkertainen siinä suhteessa, että ei leikkaa niin terävästi mitä Micillä.. vaikkakin mitä kultaisin poika toki on!
Tuo lakanakeinu on jopa molempien suosikki hommaa. Tuossa Mici on todella rauhallinen verrattuna kunnon riehuntoihin kyydissä olon aikana :)
Onneksi Mici on tosiaan muuten terve, eikä muita ongelmia ole. Joten seurataan vielä tilannetta.
Sinikka: Minuakin on kiikuteltu lakanoiden kyydissä, siitä kai se innostus poikiinkin on tarttunut ;)
Elina: Kyllä Micilläkin on tapana tappaa sänkyyn päästyään.. Täytyy tunnustaa, että herra oli ähmässyt vettä taas hiukan yli ymmärryksen, eikä palvelusväki oikein tajunnut/muistanut sitä.. Siitä johtuu pienoinen rauhallisuus verrattuna totuttuun riehumiseen lakanoiden kyydissä.
Mörrillä oli juu kivaa :) Joku päivä otetaan uusiksi, ettei suuri taito nyt vain unohdu :) Kiva vaan, että hän ei enää juokse pakoon kaikkea mitä näkee tai kuulee. Ollaan toki "vieroitettu" todella paljon arkuutta pois!
Nakerteleeko teillä Micikin massusta karvoja? Juuso teki sitä tosi pitkään, monta vuotta oli aina masu pinkkinä. Ihan siististi oli karvat nykerrelty, masu oli kuin partahöylällä ajeltu :D Nyt meille kolmisen vuotta sitten avokin vanhemmilta muutettuaan on vähitellen lopettanut sen melkein kokonaan. Joutui syömään siihen aikoinaan jotain hormonilääkitystä ja allergiaakin epäiltiin, mutta me päädyimme siihen tulokseen, että taitaa osin tehdä sitä tylsistymistään, avokin vanhemmat kun olivat pidempää päivää pois kotoa ja lisäksi asuivat tokassa kerroksessa eikä Juusolla ollut niin hyviä uloskatselupaikkoja (juuri keväisin kun tulee levottomaksi niin meinaa aina aloittaa sen touhun uudestaan) ja olevinaan (tämä on siis vain oma huomioni) tuntuu, että sen jälkeen kun aloitimme Juusolle jatkuvan lisävitamiinin antamisen on se vähäkin nyppiminen jäänyt pois. Nyt kasvaa massussa komeat pitkät karvat :D Meidän kohdallamme ei onneksi ollut mistään allergiasta kyse, toivottavasti teilläkin Micin lääkitys auttaa!
Kuovi: Ah, vihdoin kohtalotoveri!!! Ne on todella tarkkaan naperrettu ne alueet, juurikin kuin partakoneella ajettuja. Alkoi keväällä ja sai nyt kesän alussa hormoonilääkityksen, mutta ei ole paljon auttanut. Ehkä vähän hillinnyt, mutta läikät eivät ole kadonneet.
Eläinlääkäri siis sanoi, että kyse on juurikin hormoonihäiriöstä ja jopa suht yleistä leikatuilla poitsuilla. Alkaa keväällä ja loppuu talveksi.
Todellakin aloin epäilemään jo allergiaa, mutta ei se ole sitäkään kun ollaan oltu jo toista kuukautta ilman kalaa ja mitään muuta allergisoivaa en keksi.
Onkohan meillä sitten niin tylsää, että se vielä lietsoo häntä napertamaan :/ Jaa-a.. :( Kuitenkin avokki on edelleen päivät kotona ja minä tulen aamuvuoro viikkoina jo heti päivällä kotiin. Eli yksinäisyyttä eivät pode, mutta pitää tehostaa vielä aktiviteettia ja kyllähän Gaston sitä tuo sitten mukanaan vielä lisää :)
Muuten.. Joku aktiviteetti "peli" olisi myös ostoslistalla, otan suosituksia vastaan :)
Taas hieno uusi blogipohja! Osaispa mummelikin vaihdella .. tai viitsisi yrittää...
Niin, tänään eka taidepiiripäivä, ei ollut Lendiä siellä. Töissä varmaankin! Menemme huomenna Kaijan kanssa vielä tekstaus/kalligrafiakurssille...
Tuleppa joskus katsomaan, jos sattuu vapaata!
Kukapa noista kissoista ottaa tolkkua :D Ei nyt kyllä uskoisi, että yksinäisyydestä on kyse, kun on noin hyvin "palvelijat" kotosalla. Luulen, että Juusollakin asiaa auttoi se, että nykyisin pääsee hihnan päässä tuohon pihalle istuksimaan aina kun vain pyytää. Yleensä illat pitkät siellä istuukin ja aamuisin käy myös. Eli ei varmaan niin ehdi pohdiskella vatsakarvojaan :D Varmaan jonkinmoinen aktiviteetti saattaisi auttaa ja voihan olla että Gaston lisää menoa ja meininkiä jo niin paljon ettei Mici enää ehdi karvannarskutuspuuhiin ;)
Joku toinen varmaan osaa paremmin noita pelejä suositella, meillä ei oikeastaan sellaisia ole, aktiviteetit on enemmänkin ihan omasta päästä keksittyjä. Juuso on jo sen verran iäkäs, että sitä on ERITTÄIN vaikea saada motivoitua kovinkaan suureen vaivannäköön, varsinkin jos palkintona ei ole herkkuja :D Mutta leikitetään Juusoa kyllä mahdollisimman paljon, tykkää hurjasti mm. siitä kun sille heittää raksuja ja saa säntäillä niiden perään ja ottaa välillä koppejakin. Ja nauttii kovasti myös harjaamisesta, joten sitä yritetään muistaa tehdä mahdollisimman usein.
Toivottavasti massu pian saisi olla rauhassa, mutta onneksi tuo ei tosiaan ole mitään vaarallista! Vaikka onhan se pinkki massu vähän säälittävän näköinen...
Ritva: jää nyt taiteilut paremmille ;) Ei pysty mitenkään tulemaan työvuorojen vuoksi.
Täytyy kyllä joskus treffata ja tulisin mielelläni katsomaan aikaansaanoksiasi!
Kuovi: Ei pojat tosiaan yksinäisiä voi olla. Mietin juuri, että vaikka poikia leikitetäänkin, niin Mörri on todella dominoiva. Eli pitää alkaa Miciä leikittämään enemmän yksin.
Gastonista tuli mieleen, että Mici on aina tykännyt tosi paljon muista kissoista ja kurisee heti aivan innoissaan. Koskaan se ei ole tapellut vieraiden kanssa vaan alistuu kiltisti. Eli ikinä ei ole tainnut tapella "vieraan" kissan kanssa.
Mici on kyllä sellainen pinkkimassu, että välillä oikein naurattaa :D Karvat on pidemmät mahasta, niin aika huvittava näky kun muualla on mielettömät puskat ja välillä pinkkiä :D Onneksi on tosiaan vaaratonta ja voi huoletta ostaa taas seitä pakastimeen.. mikä on Micin lempiä.
Voi Mörriä mitä kauheaa kahlehdintaa. :D
Ja Micillä on niin samat harrastukset kuin meidän Ainalla!
Lähetä kommentti