Aamun touhuiluja!

Tästä blogista alkaa uhkaavasti tulla kissavoittoinen :D En ole nyt ehtinyt paneutumaan maalaamiseen + muihin taiteiluihin henkilökohtaisten kiireiden vuoksi. Mutta poikiin jaksan paneutua aina!
Meillä on kotona olohuoneessa kissojen ruohikkotaivas. Pitäisi ostaa pienempiä ruukkuja, niin ei multaa kuluisi mahdottomia määriä. Meillä on jatkuvasti työhuoneessa pari ruukkua kasvamassa ruohoa ja kun vanhat on tuhottu, niin ne saa sopivasti vaihtoon.




Sain Mörristä tänään ihania kuvia. Mörrillä on järkyttävä karvanlähtöaika, joten turkki ei kyllä ole mitenkään kauneimmillaan. Lisäksi olemme joutuneet leikkaamaan rastoja Mörrin kaulasta, koska Micillä on tapana heidän leikkiessään nassuttaa Mörrin kaulakarvoja. Ne menevät sitten yhdessä yössä rastoille.

Löytöjä(kö)?!

Tänään olin ystäväni kanssa kiertelemässä muutamat kirpparit. Ajattelin lähtiessäni, että: "ompas kiva päästä ITSELLE ostamaan jotain tai tekemään löytöjä".
Kun tulin kotiin, avopuolisoni kysyi että: "oliko kivaa, mitä ostit?". Siinä vaiheessa vasta tajusin, että olin ostanut itselleni vain yhdet sukat (myös puolisolleni)! Ja arvaatkaapa vain, ketkä niitä tuliaisia kaupungilta sai! Micille ja Mörrille ostin nappuloita, ruokaa, lelun ja matokuurit. Sinällään kaikki hyödyllisiä, mutta kieltämättä alkoi itseänikin naurattamaan että pojat vei jälleen voiton :D

Kevättä rinnassa

Tänään on ollut aivan ihana ilma ulkona. On ärsyttänyt istua tietokoneen ääressä ja yrittää tehdä töitä. Päivä on ollut kaikin puolin hieno. Sain Micistä ja Mörristä kerrankin kivoja yhteis- ja yksittäis kuvia. Meillä oli todella kuuma päivä myös sisällä, joten pojilla oli rennot oltavat.


Itselläni on eräs neulontatyö kesken ja vieläkään en ole löytänyt tarpeeksi isoja ja kapeita taulupohjia minun ja avopuolisoni figuureille. Se kyllä harmittaa ja paljon. Olisi kova polte maalaamaan, mutta kun ei löydy edes pohjia, niin ei sitä poltetta silloin sammuteta :/

Ruokavalio laajenee

Olen pari päivää tutkinut entistä tiiviimmin kissojen raakaruokintaa. Olemme joulun tienoilla aloittaneet varovaisen totuttelun raakoihin lihoihin ja ruokiin, mutta nyt olen paneutunut siihen entistä lujemmin ja hartaammin.

Olin aina ennen pitänyt Miciä meidän ronkelina. Märkäruoista hän on kelpuuttanut täysin vain Lazz hyytelö- ruoat ja uudet Mjau- kissanruoat.
Mörri taas on aina syönyt kaiken mitä on eteen tarjottu.

Sika- nauta jauhelihalla aloitin siis talvella raakaruokinnan ja heti meni myttyyn. Ei kummallekaan kelvannut. Ajattelin silloin, että tästä tulee pitkä ja tuskallinen taival. Eräänä päivänä talvella puolisoni tekin naudan jauhelihasta jotain ruokaa ja kehoitin häntä antamaan sitä pojille ennen paistamista. Yllätys, yllätys; se oli oikein maistuvaa ja kaikki meni hetkessä. Siitä lähtien he saivat aina naudan jauhelihaa kun mekin sitä ruoaksi teimme.
Mörrille maistui todella ahnaasti äidiltäni ja isäpuoleltani saatu hirvenjauheliha, joka tuleekin sitten olemaan sitä harvinaista herkkua :)

Nyt olen hiukan laajentanut ruokintaa. Uutena tuli seiti, jota annan nykyisin joka lauantai pojille. Se oli todellista herkkua kummallekin ja söivät hetkessä kaiken tarjotun.

Tänään ostin maustamatonta kanaa. Puntaroin ensin maksan ja kanan väliltä, mutta ajattelimme että saamme itse syötyä kanan suikaleet jos ei herroille maistu. Sain oikean yllätystuloksen; Mörrille ei kelvannut, mutta Mici hullaantui! En saanut edes pilkkoa suikaleita rauhassa, kun hän hyppi työtasolle (mikä on kiellettyä meillä) ja lopulta yritti tulla syömään suoraan paketista. Päätin sitten niin, että kun Micillä on kana päivä, saa Mörri tuolloin jauhelihaa.

Lähipäivinä on sitten vuorossa se maksa ja katkaravut.

Paljon on vielä työstettävää raakaruokinnassa, mutta olen ollut todella iloinen ja yllättynyt tuloksista.

Järjestellään yhdessä!

Päätin eilen järjestellä kaikki askartelu ja ompelu tarvikkeet. Kuitenkaan en sitä yksin saanut tehdä, mikä ei ollut yllätys.

Micistä oli oikein hauskaa purra kaikkea mihin suu vain osui, kaivella laatikoista nappeja sun muita pieniä esineitä sekä kokeilla istua jokaisessa laatikossa mikä eteen osui *huoh*.

Kuitenkin tavarat saivat oman paikkansa ja nyt itsekin tiedän tarkalleen mitä kaikkea omistan! Ja mikä tärkeintä; kohti uusia askarteluja, käsitöitä sekä maalauksia. Ja Micillä oli taas oikein työntäyteinen ilta.



Mutta entäpä Mörri.. No häntä ei kiinnostanut pätkääkään meidän puuhastelut!

Väritasku

Tänään sain kokeilla käytössä uutta "väritaskuani". Eli neuloin sileällä neuleella pitkän pötkön, jonka sitten ompelin sivuista kiinni. Kavensin lopun V- malliseksi, josta sain taskulle ns. läpän. Tein myös yksinkertaisia koristeita valkoisilla helmillä.
Eihän tuo ole mikään kauneuskilpailun voittokortti, mutta itse tekeminen se hauskaa on! Ja kuitenkin "väritasku" toimii käytössä kuten pitääkin.

Urheilua ja käsitöitä!

Ah, mikä ihana sunnuntai on ollut. Päivä on mennyt kotitöiden-, urheilun- ja käsitöiden parissa.
Aloitin neulomaan pussia vesiliukoisille öljyväreille. Menen aina kävellen Kansalaisopistolle, joten värit on olleet käärittynä kaulaliinaan etteivät vain jäädy. Laitan kuvia "väripussista" kunhan se valmistuu.

Pojat saivat myös virikettä kerrakseen. Miciä varsinkin kiehtoo kaikki langat ja hänen pitää aina olla mukana menossa. Palautin ala- asteen opit mieleeni ja tein heille lankapalloja. Yhden pallon sidoin kiinni kiipeilytelineeseen ja Mörri väsyttikin itsensä täysin leikiessään sillä. mici puolestaan nautti irtonaisesta pallosta lattialla.
Siinä on myös kiva lahjaidea, jos menee kylään kissaperheeseen.

Tässä kuva värikkäistä karvapalloista, joista on ollut kovasti iloa tämän päivän aikana!

Mici ja popparit

Meillä on työhuoneesta tulossa suorastaan kasvihuone kun pojille on popkornin siemenistä kasvamassa taas monta ruukullista herkullista ruohoa. Micillä on tapana karkailla työhuoneeseen ovenraosta, että pääsisi tuhoamaan kaikki kasvunsa aloittaneet maissit. Se onkin itse saanut lempinimen Poppari.
Odotan vain että tulisi kesä, jolloin parvekkeesta tulee mitä luultavammin oikea viidakko. Ajattelin sinne kasvattaa paljon kissoille syötäväksi kelpaavia ruohoja, jolloin saavat niitä sieltä mielin määrin popsia.

Suti heiluu!

Tämän kevään olen tehnyt töitä vain vesiliukoisilla öljyväreillä. Työn alla on tällä hetkellä maisema Ranskan Nantesista. Kuitenkin uskon tuon maiseman jäävän viimeiseksi maisematyöksi, sillä se ei tunnu olevan oikein minua.


Nautin kivien maalaamisesta, abstrakteista töistä ja kaikesta hiukan erilaisesta. Kotona olenkin pian aloittamassa mustavalkoisen työn minusta sekä avopuolisostani. Odotan innolla työn aloitusta ja sormet suorastaan syyhyää päästä kiinni pensseleihin.Vielä pitäisi löytää tarpeeksi suuret (ja tietenkin edulliset) pitkänmalliset taulupohjat. Tarkoituksena olisi, että pohjissa olisi reunat jotka voin sitten maalata. En halua töihini kehyksiä, sillä itse pidän yksinkertaisesta..

Sotkua kerrakseen..

Hiilillä työskentyly ei osoittautunut lainkaan minun hommaksi. En vain yksinkertaisesti pitänyt siitä.
Tässä kuitenkin yksi esittelykelpoinen hiilityö, joka toivottavasti löytää paikkansa ensi kesänä äitini ja isäpuoleni mökin vierasmajan seinältä. Reissumiehellä jäänyt saappaat ruttuun..

05.03.2009

Etsin kätköistäni viime syksynä ja tänä keväänä tehtyjä töitä eri tekniikoilla.

Pastellilliduilla työskentely oli minulle hyvin mieleistä ja jotenkin luontevaa. Vieressä olevassa kuvassa oli tarkoitus käyttää kolmea eri väriä, joista yksi oli paperi. Kuva on tehty mallina olleesta tuolista sekä sellosta. Paperina on käytetty laadukasta Pariisin paperia.







Tämä nainen on myös tehty pastelliliiduilla Pariisinpaperille. En kuitenkaan itse ole työhön tyytyväinen.. se on jotenkin lapsellinen vaikka värit kyllä miellyttää kovastikin.

Mörrin esittely

Mörri tuli meille erittäin huonoista oloista 2- vuotiaana. Hän on kuulunut perheeseemme pian 1,5 vuotta. Mörri on rodultaan Maine Coon ja oli kaikin puolin todella huonossa kunnossa meille tullessa.
Pitkäjänteisyys palkittiin ja nyt täällä asustaa upea turkkinen ja mitä lempein kissa. Vieraita Mörri vieläkin aristaa, mutta iloksemme olemme huomanneet hänen rohkaisseen mielensä usein vaikka vieraita olisikin kylässä.

Micin esittely

Mici on 28.04.2007 syntynyt harmaavalkoinen maatiainen. Mici tuli meille 13vko:n ikäisenä, lamppu päässä silmätulehduksen vuoksi. Olimme avopuolisoni kanssa jo päättäneet, että emme koskaan ota meille pentua, joka ei halua lähteä meidän mukaamme.. ja uskokaa pois; Mici todellakin halusi.

Mici on luonteeltaan hyvin huoleton, koiramainen ja arvonsa tunteva nuoriherra.

04.03.2009

Hei vaan!

Erään tuttavan innoittamana päätin avata itselleni blogin, jota olin miettinyt ja pohtinut jo pidemmän aikaa. Kuitenkin huomasin, että en ole mikään ruudinkeksijä näissä tietokone asioissa ja tämän opetteleminen vie minulta hetken.. mutta eihän se ketään haittaa :)

Tarkoituksena olisi kertoa täällä elämäni tärkeimmistä asioista enemmän: rakkaista kissoistamme, omasta maalausharrastuksesta, askartelusta sekä kaikista uusista mielenkiinnon kohteista.