Isin maha, paras maha!

Meillä on nyt jo jonkun aikaa ollut kotona sellainen jako, että Mörri huutaa huomiota isiltä ja Mici puolestaan juoksee minua ovelle vastaan ja muutenkin on paljon siellä missä minä olen. Tämä asettelu toki voi muuttua päivänä minä hyvänsä.

Tässä kuitenkin muutama otos Mörristä ja maailman ihanimmasta iskästä:

Turkki on kyllä todella huonossa kunnossa talven jäljiltä.

Mörri täydessä unessa:

"Tänään minun isi tuli vasta alku illasta kotiin"

"Minä pidän kiinni ettet vaan lähde mihinkään"

Ja toki ilmaa pitää polkea, kun elämä on niin ihanaa :D

Minäkö.. Ai mitä.. väärä paikka.. täh?

"Minä tässä vain makaan, ei nuo mitään huomaa. On ihanan lämmintä kun astianpesukone lämmittää minun paikkaa"

"Mici, alas sieltä..."

"Mici.. ai mitä? Kuka Mici? Missä?"

"Jos minä käännyn näin ja laitan pään kuihtuneeseen ruohoon, niin jos se ei vaikka huomaa"

"Jokohan se olisi tuosta hävinnyt kun pääni käännän.. Piru, se on vieläkin tuossa"

"Mitä jos me äiti vaikka syötäis jotain? Hyvä ruoka, parempi mieli, eikö?"

Tuleekohan tästä koskaan valmista...

Olen tässä alkanut miettimään, että olenkohan minä koskaan tyytyväinen poikien ruokailuun :D

Nyt olen aloittanut sitten ruokalistojen suunnittelun sillä periaatteella, että 2/3 aterioista olisi täyttä lihaa. Illalla sitten laitettaisiin märkäruokaa ja nappuloita yösyöpöttelylle.
Olen tosiaan sen huomannut, että kun raksubaari on auki, niin etenkin Micillä on tapa täyttää vatsaa niillä nappuloilla pitkin päivää.

Olen ollut äärimmäisen kiinnostunut BARFfauksesta, mutta en vain ole vielä löytänyt "sitä juttua", millä poitsut saisi luita syömään. Ostin tosiaan kokeeksi pari kanan siipeä luineen eläinkaupasta. Yritin saada poikia syömään niitä monessa eri muodossa ja koossa, kädestä sekä lautasesta, paloina ja kokonaan, lattialta ja lautaselta.. mutta ei :/
Täytyy vielä käydä kirjastosta etsimässä BARFfaukseen liittyviä kirjoja.


Eilen avopuolisoni kanssa juteltiin pitkään poikien ruokailuista ja siitä miten me saataisiin heidät syömään suht edullisesti, mutta hyvin. Ajattelimme vielä käydä ostamassa joitain Kennelrehun lihoja kokeeksi.

Ja tosiaan sitä possun sydäntä ei kumpikaan syö. Olen eri muodoissa sitä yrittänyt tarjota, tuore pakkauksista ja ilmatiivisti pakattuja, mutta kun ei kelpaa niin minkäs teet.

Hyvää äitienpäivää!

.. Myös meille karvaisten lasten äideille :)

Oma äitini sai lahjaksi tällaisen huivin, jonka virkkasin viime viikolla. Kysyin äidiltäni tekstiviestillä, että "mikä on väri, joka käy useimpien vaatteidesi kanssa? Ei lisäkysymyksiä".
Äitini oli todella kärsimätön, kun ei tiennyt miksi moista kysyin. Lopulta hän oli tullut siihen tulokseen, että minä ja avopuolisoni ollaan menossa naimisiin :D

Etsin myös heille 10 sivua tietoa koirien raakaruokinnasta sekä BARFfauksesta. Heillä on 8 vuotias länsiylämaanterrieri, joka kärsii pahoista iho- ongelmista, vehnäallergiasta, vatsa vaivoista sekä korvatulehduksista. Toivottavasti tiedoista on heille apua. Lisäksi tilasin heille lemmikkishop.net verkkokaupasta ruokanäytteitä, joissa oli todella suuri lihapitoisuus.

Soitin äitini miehelle ja pyysin häntä piilottamaan saapuvan kirjekuoren äidiltäni.
Tänä aamuna tuli sitten kiitos viesti :)

Tässä kuva virkatusta huivista:

Touhuiluja!

Täällä on aika mennyt kissojen kanssa touhuillessa,
jälleen kerran :)

Parvekeesta on tullut kova hitti, etenkin Mörrin mielestä. Illat hänellä meneekin partsilla istuessa ja tiiraillessa meitä sisälle :D Aluksi luulimme, että häntä pelottaa ja menimme aina pyytämään poikaa sisälle, vaan kun ei halunnut millään tulla. Kai se on hieno seurata muka "akvaarion ulkopuolelta" meitä ja analysoida meidän (ja Micin) tekemisiä.

Mici pääsee vain valvonnan alaisena partsille. Jos istumme olkkarissa, niin jonkun on aina häntä vahdittava lasin takaa. Pari kertaa olen saanut Micin irrottaa verkoista, kun herra on sinne hypännyt hämähäkkiasentoon ja yrittänyt epätoivoisena kiivetä verkkoa pitkin.



Tänään Mici joutui totuttelemaan uuteen asukkaaseen olohuoneessa: Herra Palmuun.










Yllättävän kivasti meni, luulin että Mici olisi ollut repimässä palmua hajalle (kuten aina työhuoneessa), mutta ei sentään :)

Micillä oli kova pohtiminen, kuinka parvekkeelle pääsisi ihan omin avuin.

Pystyin suorastaan kuulemaan sen "järjen" raksutuksen, kun poitsu tarkkaili oven avaus mekanismia ja sitä miten ovi avautuu.

P.S. Huomatkaa Mörri :D

Entäpä Mörri sitten:
Moi!

Micin hyvä käytös palkittiin ja hän pääsi Mörrin kanssa kaksin ulkoilemaan.
"Äitiiii, minä olen täällä äiti!"